Hinaaja Oulu II oli rakennettu raudasta jo vuonna 1908, mutta se oli uusittu ja kunnostettu vuosina 1940-41. Hinaaja lähti kotisatamastaan Oulun Nuottasaaresta marraskuun 21. 1943 kello 08.00 tarkoituksenaan hakea tukkilautta Kalajoki suulta. Sää oli selkeä ja kaunis. Oulu II:n päällikkö ilmoitti lähtiessään menevänsä ”ulkokautta” Marjaniemen, Nahkiaisen ja Ulkokallan kautta, koska reitti oli selvempi jos tulisi sumu tai lumipyry. Viimeiset, jotka näkivät hinaajan, olivat Marjaniemen luotsit. He näkivät Oulu II:n kulkevan asman ohi puolen päivän jälkeen. Tuuli oli lähes tyyni korkeintaan 1 bofortia. Myöhemmin illalla tuuli nousi myrskyksi, mutta laivan piti silloin jo olla Maakallassa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Oulu II ei tullut koskaan perille, eikä mitään selvitystä hinaajan kohtalolle ole saatu. Sen pelastusvene löydettiin kahden viikon kuluttua rantaan ajautuneena Hanhikiven saaren rannasta. Vene oli hakkautunut silloin jo lähes hajalle. (Erkki Metsävuori, Rauhan meri).
Höyryhinaaja Oulu II:n kohtaloa ei saatu koskaan selville. Laiva oli rakennettu 1908 ja uusittu Porissa sodan alkuvuosina. Alus oli melko pieni, mutta sen trippelikone kehitti kunnioittavat 270 ihv. Marraskuussa 1943 lähti Oulu II kotisatamastaan Nuottasaaren rannasta hakemaan puutavaraa Kalajoen suulta Ouluun. Alus ei koskaan saapunut määränpäähänsä. Myöhemmin löydettiin laivan pelastusvene merkkinä aluksen tuhoutumisesta (Riimala, Suomalaisia höyrylaivoja 150 vuotta, s. 226).
Perämeri. 500 vuotta meritietä pohjoiseen. Suomen Majakkaseura rt, Livonia Print 2022, s. 312