Majakkalaiva Storbrottenin päällikkö A.V. Kalen oli lomalla, sijaisenaan majakkalaivan ensimmäinen perämies Otto Åberg, kun sunnuntaina 17 syyskuuta 1922 luotsi Alfred Blomqvist ilmoitti hänelle puhelimitse, että majakkalaivan perän taakse köyden varaan oli asetettu ajomiina, joka oli tavoitettu merestä ohitse ajelehtimassa. Kapteeni Kalen ilmoitti heti tilanteesta luotsipiiripäällikölle eversti Hjeltille. Tämä kehoitti pitämään miinan paikallaan, kunnes se moottoriveneellä hinattaisiin Finnbohun. Hän lupasi myös viivyttelemättä ryhtyä toimenpiteisiin miinan hävittämiseksi. Kapteeni Kalen puolestaan otti heti maanantaina muonalastin majakkalaivaan vietäväksi ja kahden laivamiehen kanssa lähti moottoriveneellä Finnbohun. Sinne saavuttaessa klo 18.30 oli jo pimeä, joten miehet yöpyivät paikalla. Seuraavana päivänä vallitsi ankara kaakkoismyrsky eikä matkaa voitu jatkaa. Keskiviikko aamuna tuuli oli vaimentunut pariin boforiin ja miehet lähtivät matkalle klo 07.00. Mutta tyntiakaan ei ollut kulunut kun tuuli alkoi yltyä. Veneen sivuutettua Högsten vallitsi jo täysi myrsky, aallokko oli kasvanut korkeaksi ja laidan yli lyövät aallot kastelivat kalliit ruokatavarat. Muonan pelastamiseksi vene käännettiin ja miehet palasivat Finnbohun klo 14.00. Torstaina tuuli oli jälleen vaimentunut ja puhalteli tasaisesti itäkoillisesta. Taivas oli pilvinen ja sataa tihutteli, kun miehet klo 06.20 lähtivät merelle. Högsten sivuutettiin klo 07.20 ja suunnattiin luoteeseen moottorin käydessä täysillä ja purjeiden ollessa nostettuna. Kello 08.10 saatiin tihkusateessa majakkalaiva näkyviin noin kahden mailinpäässä. Samassa puhkesi pohjoisluoteesta myrskynpuuska, joka nostatti ankaran aallokon. Alkoi sataa rankasti, tuuli yltyi ja alkoi kääntyä vastapäivään luoteeseen. Tällöin purjeet koottiin veneen ollessa noin mailin päässä majakkalaivasta, purjeitta kulkeva vene alkoi kuitenkin heittelehtiä ja pärskeet sammuttivat puhalluslampun. Kun moottorikin sammui kohotettiin purjeet reivattuina, kovassa meren käynnissä venettä ei pystytty luovimaan majakkalaivan kyljelle vaan oli jälleen käännyttävä kohti rantaa. Kello 08.50 kuului hirveä räjähdys ja taakseen katsoessaan miehet näkivät majakkalaivan perästä kohoavan tumman savupilarin. Alus näytti silloin kelluvan ankkuripaikallaan, mutta viiden minuutin kuluttua se oli kadonnut näkyvistä. Samassa sakea sumu peitti merenpinnan, niin ettei varmuudella voitu päätellä mitä oli tapahtunut, joskin oli helppo arvata miinan räjähtäneen. Miehet palasivat Finnbohun kello 13.00 väsyneinä ja viluissaan. Myrskyn tauottua selvisi, että majakkalaiva Storbrotten oli uponnut miinanräjähdyksessä. Laivan mukana hukkuivat ensimmäinen perämies Otto Åberg, toinen perämies J. Ekblom, konemestari Fr. Zetterberg, emännöitsijä Vera Valtonen sekä matruusit Valter Wahlberg ja Edvard Wahlberg. Storbrottenin tilalle meriliikennettä ohjaamaan asetettiin heti majakkalaiva Reserv I. (Helge Heikkinen ; Tuntematon merimies)
Kategoriat