S-tyypin (pituus 77,7m, uppouma pinnalla 840tn) sukellusveneet olivat kaksirunkoisia, keskikokoisia sukellusveneitä. Ne oli kehitetty ennen sotaa yhteistyössä Saksan laivaston kanssa. Niiden aseistukseen kuului kuusi torpedoputkea ja 12 torpedoa. Ensimmäiset sukellusveneet vesille vuonna 1935. Tätä tyyppiä rakennettiin yhteensä 41 kappaletta. Sotakesän -43 alettua oli NL:n Itämeren-laivaston vahvuus supistunut 32 sukellusveneeseen, joista kesän aikana menetettiin viisi. Jälleen oli tarkoitus lähettää useita sukellusveneitä matkaan heti jäiden lähdettyä. Vihollinen oli kuitenkin laskenut uudet suuret miinoitteet Nashorn, Seeigel ja Rukajärvi-miinakenttiin. Lisäksi Porkkalanniemen ja Naissaaren väliin oli vedetty kaksinkertainen, pinnalta pohjaan ulottuva sukellusveneverkko. Ensimmäinen matkaan lähetetty ryhmä joutui heti kokemaan kovia ja vain yksi matkaan lähetty vene onnistui pääsemään takaisin tuoden huolestuttavia uutisia uusista esteistä. Toinen ryhmä oli varustettu sahalaitaisilla verkkoleikkureilla, joilla oli tarkoitus murtautua läpi sukellusveneverkosta. Toinen ryhmä veneitä koostui kahdesta keskikokoisesta sukellusveneestä, S-12 Ja S-9. Tehtävä oli murtautua läpi verkosta ja hyökätä vihollista vastaan länsipuolisella Itämerellä. Molemmat sukellusveneet lähtivät matkaan valoisana heinäkuuna 26.7. S-12 läpäisi torjuntavyöhykkeen Namsin ja Neugrundin matalikkojen välissä kulkien. Viimeinen ilmoitus S-12:lta tuli 1.8.1943, jossa se ilmoitti ladanneensa akut Kerin majakan lähellä. Sen jälkeen S-12 ja sen 46 miehistön jäsentä katosi. S-12 hylky löydettiin vuonna 90 metrin syvyydestä 2018 Naissaaren majakan pohjoispuolelta (piste 59:44P 24:31I), paikasta, jossa oli saksalainen Nashorn miinoite. S-12 oli todennäköisesti käynyt sukellusveneverkon lähellä, todennut sen läpäisemisen olevan mahdotonta, kääntynyt paluumatkalle ja tuhoutunut ajettuaan miinaan. (Antti Valkonen, Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala-kustannus 2020, s. 148)
Kategoriat