SC (Štšuka)-luokan (tyyppi X-bis = pituus 58,8m) sukellusveneet olivat keskikokoisia ja kaksirunkoisia sukellusveneitä, joiden aseistukseen kuusi torpedoputkea ja niihin 10 torpedoa. Tätä tyyppiä rakennettiin yhteensä 86 kappaletta, joista ensimmäinen laskettiin vesille vuonna 1930.
Sotakesän -43 alettua oli NL:n Itämeren-laivaston vahvuus supistunut 32 sukellusveneeseen, joista kesän aikana menetettiin viisi. Jälleen oli tarkoitus lähettää useita sukellusveneitä matkaan heti jäiden lähdettyä. Vihollinen oli kuitenkin laskenut uudet suuret miinoitteet Nashorn, Seeigel ja Rukajärvi-miinakenttiin. Lisäksi Porkkalanniemen ja Naissaaren väliin oli vedetty kaksinkertainen, pinnalta pohjaan ulottuva sukellusveneverkko. SC-406 lähti Leningradista sotakesän ensimmäisessä ryhmässä. Järjestyksessä neljännelle retkelleen se lähti Kronstadtista 23.4.1943. Toiminta-alueeksi oli määrätty Danziginsalmen pohjoisosa. Lavansaaren saavuttua alukselle tuli aikaisemmin matkaan lähteneeltä SC-303 raportti vihollisen asettamista uusista esteistä, Porkkalan ja Naissaaren välisestä sukellusveneverkosta. Itäisellä Suursaaren selällä alus sukelsi eikä siitä tämän jälkeen kuultu mitään. Meri oli ottanut sukellusveneen ja sen 40 henkisen miehistön. SC-406:n hylky löydettiin vuonna 2017 Tytärsaaren pohjoispuolelta 59 metrin syvyydestä pisteestä 59:53P / 27:11I paikalla sijainneen Seeigel-miinakentän luota, jossa se oli todennäköisesti ajanut miinaan 29.5.1942. Ainakin yksi miehistön jäsen on onnistunut poistumaan torniluukusta, mutta menehtynyt myöhemmin ja hänen ruumiinsa on ajelehtinut Suomen rannikolle Ristisaaren rantaan. Ruumilla oli päällään sukelluspuku ja sukelluslaitteet. . (Antti Valkonen, Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala-kustannus 2020, s. 143)