Venäläisten jouduttua luopumaan elokuussa -41 Tallinnasta joutui Hangon tukikohta eristyksiin eikä sillä enää ollut merkitystä Suomenlahden suun sulkemisessa. Hangon tukikohtaa ei katsottu enää pystyttävän huoltamaan ja toisaalta Leningradin taisteluihin piti saada kaikki irrotettavissa olevat miehet. Tajuttiin myös, että meren jäädyttyä tukikohdan puolustaminen olisi entistä vaikeampaa. 25.10.1941 annettiin ohje tukikohdan evakuoinnista ja varsinainen evakuointi pääsi alkamaan 2.11. Kuun loppuun mennessä yhdeksän saattuetta oli kuljettanut suurin tappioin noin 15.000 miestä ja runsaasti materiaali pois Hangosta. Niemelle jäi vielä 12.000 miestä, jotka oli tarkoitus evakuoida yhdellä kertaa.
Kolmas Kronstadtista lähetty evakuointisaattue oli päättynyt tuloksettomana eikä yksikään alus ollut päässyt Hankoon. Suursaaren luona s/s Andrei Zhdanov oli ajanut lisäksi miinaan ja uponnut. Välittömästi tämän tuloksettoman yrityksen jälkeen aloitettiin illalla 13.11 uusi yritys. Matkaan lähetettiin hävittäjät Gordyi, Surovyi ja Narykov sekä Suursaaresta raivaajat T 206, T 211, T 215 ja T 217, miinalaiva Ural sekä neljä MO-venettä. Myös miinasukellusvene L-2 ja pieni M-98 liittyivät saattueeseen.
Helsingin pituuspiirille päästyä jouduttiin Juminda-miinakenttään, sen tuoreimpaan Seesjärvi-miinoitteeseen. Ensin ajomiinaan osui MO 301 hajoten pieniksi palasiksi. Seuraavaksi miina räjähti T 206:n etummaisen ammussäiliön alla tuhoisalla voimalla upottaen raivaajan muutamassa silmänräpäyksessä. Hieman tämän jälkeen oli hävittäjä Surovyin vuoro, joka ensin vaurioitui myös miinaan ajon seurauksena ja upposi seuraavana jälkeen. Lähistöllä upposi myös sukellusvene L-2; sekin miinan uhrina. Toinenkin saattueeseen kuulunut sukellusvene M-98 katosi jäljettömiin.
Tapahtuneista vastoinkäymisistä huolimatta Gordyi ja Ural jatkoivat ainoa raivaajan T 217:n saattaman länteen. Yöllä kello 03.22 räjähti miina Gordyin keularangan alla ja toinen tästä kahdeksan minuutin päästä aluksen peräosastossa. Hävittäjä alkoi kallistua vasempaan veden tulviessa sisään. Perässä tullut Ural yritti ohjata hävittäjän kyljelle, mutta alusten välissä kelluneet pari ajomiinaa estivät tämän. MO-vene onnistui pelastamaan 73 miestä tuhoon tuomitusta aluksesta, suurin osa muista oli tässä vaiheessa joko kuolleet aluksen sisään tai huuhtoutuneet marraskuiseen hyytävään mereen. Kello 03.36 räjähtänyt kolmas miina antoi alukselle lopullisen kuoliniskun ja se vaipui syvyyteen. Kolmannesta saattueesta selvisi Hankoon vain Ural ja T 215.
Gordyijin hylky löydettiin 1990-luvun alussa, jolloin voitiin todeta, että alus makaa kölillään lähes 60 metrin syvyydessä. Aluksessa on edelleen tykit, torpedot ja muut räjähteet jäljellä.
Majakoiden ja luotsien Porkkala. Suomen Majakkaseura ry, Livonia Print Latvia 2020, s. 229
Hanko toisessa maailmansodassa, toim. Antero Uitto ja Carl-Fredrik Guest, Maanpuolustuskorkeakoulu 2011, s. 208