Venäläisten jouduttua luopumaan elokuussa -41 Tallinnasta joutui Hangon tukikohta eristyksiin eikä sillä enää ollut merkitystä Suomenlahden suun sulkemisessa. Hangon tukikohtaa ei katsottu enää pystyttävän huoltamaan ja toisaalta Leningradin taisteluihin piti saada kaikki irrotettavissa olevat miehet. Tajuttiin myös, että meren jäädyttyä tukikohdan puolustaminen olisi entistä vaikeampaa. 25.10.1941 annettiin ohje tukikohdan evakuoinnista ja varsinainen evakuointi pääsi alkamaan 2.11. Kuun loppuun mennessä yhdeksän saattuetta oli kuljettanut suurin tappioin noin 15.000 miestä ja runsaasti materiaali pois Hangosta. Niemelle jäi vielä 12.000 miestä, jotka oli tarkoitus evakuoida yhdellä kertaa. Jäänmurtaja Oktjabr lähti marraskuussa avustamaan tämän viimeisen erän evakuointikuljetusta, johon kuului matkustaja-alus Josi f Stalin, kaksi hävittäjää, kuusi raivaajaa, seitsemän sukellusvenetorjunta-alusta ja neljä torpedoalusta. Inon patteri ampui saattuetta, jolloin ensimmäisenä kulkenut väylää aukaissut jäänmurtaja Oktjaber sai täysosuman ja upposi. Aluksen hylky nostettiin vuonna 1955 ja romutettiin. (Hankoniemi Toisessa Maailmansodassa, Niilo Lappalainen, Porvoo 1987, s 186)
Kategoriat