Haaksirikko Kallbådan luona. On pelastunut miehistö antanut seuraawia seikkaperäisiä tietoja: Moss Brown, joka on 1,130 tonnin wetoinen höyrylaiwa, kotoisin Lontoosta, purjehti kapteeni W. Dawidsonin johdolla lokakuun 14 p:nä Shieldsistä kiwihiililastilla Kronstadtiin. Matka käwi onnellisesti aina Kallbådan luona sattuneesen haaksirikkoon asti. Pelastuneet merimiehet oliwat onnettomuuden sattuessa maanneet ruffeissaan, eiwätkä siis woi antaa tarkempia tietoja itse karille ajautumisesta. Kun he tuliwat kannelle, oli laiwa karilla, ammottama aukko toisessa kyljessä. Kapteeni tahtoi wiimeiseen asti pysytellä laiwassa, koska hän odotti apua Kallbådan loistolaiwasta, joka oli ainoastaan yhden meripeninkulman päässä eteläänpäin onnettomuuspaikasta ja joka merkkilipuilla ilmoitti, että onnettomuus siellä oli huomattu. Kaikki pelastusyritykset oliwat kuitenkin mahdottomia, sillä keskiwiikkona raiwosi aamupäiwällä kowa myrsky ja meri aaltoili ankarasti. Wasta kun tila oli käynyt kowin arweluttawaksi, päätettiin jättää laiwa, joka jo oli pahasti särkynyt. Kapteeni ja 4 miestä laskeutuiwat toiseen, suurempaan weneeseen, joka oli warustettu wedenpitäwillä laipioilla, ja ensimmäinen perämies P. Blumen, donkeimies Richardsson, pursimies Kaunsion sekä matruusit Hallborg, Karlsson ja Engwall pienempään laiwaweneesen, koska tuulen puolella olewaa toista suurempaa wenettä ei woitu laskea wesille. Heti sen jälkeen kun miehistä oli jättänyt laiwan, repesi alus keskeltä poikittain kahtia. Kapteeni oli ottanut mukaansa wähän muonaa ja wettä, mutta perämiehellä sitä wastoin oli ainoastaan muutamia laiwakorppuja, jotka kuitenkin kastuiwat ja tuliwat kelpaaniattomiksi. Kapteenin onnistui pelastaa laiwakirjat. Molemmat weneet oliwat aluksi yhdistettyinä köydellä, mutta kun kapteenin raskaampi wene ei woinut pysyä pienemmän rinnalla, täytyi katkaista löysi, jonka jälkeen weneet erosiwat. Parinkymmenen minuutin kuluttua oli kapteenin mene häwinnyt toisten näkywistä. Kapteeni oli suunnannut kulkunsa pohjoiseen, perämies itäänpäin. Kello oli puoli kolme keskiwiikkona iltapäiwällä, kun miehistö jätti laiwahylyn. Pienessä weneessä olewille haaksirikkoisille tuli kamala yö. Tuuli ajoi wenettä maata kohti, mutta sitä ei uskallettu lähestyä, koska pelättiin kuohuja. Jokainen aalto wieri weneen ylitse, joten en tyhjänä pitäminen oli sangen waikeata. Haaksirikkoiset owat kowin ihmeissään pelastumisestaan, sillä ylen tukala oli heidän tilansa. Ainoastaan onnellinen sattuma ja taitawa ohjaaminen on heidän mielestään pelastanut heidät hengissä. Wene oli koko ajan ollut warustettuna laahusankkurilla. Torstaina k:lo 7 a.-p. saapui wene maihin Bastöön saarelle, missä hywäntahtoinen kalastaja Simonsson otti haaksirikkoiset erittäin ystäwällisesti wastaan. Perjantaina lähtiwät miehet Porwooseen. Kertojamme käydessä haaksirikkoisten luona, oliwat kaikki hywissä woimissa, ainoastaan perämies walitti pakotusta jaloissaan. Eilen lähetettiin haaksirikkoiset kapt. Aihtorin johtamalla höyrylaiwa Baltonilla Grimsbyhyn Englannissa, Merimiehistä on 2 ruotsalaista, 1 norjalainen, 1 hollantilainen, 1 irlantilainen ja 1 englantilainen. Lähtiessään oliwat kaikki iloisia ja kun heidän surullista tilaansa surkuteltiin, wastasi eräs heistä, ettei merimies koskaan saa näyttää surulliselta. Towerien kohtalo sitä wastoin, jota luullaan surkeaksi, teki miehiin ikäwän waikutuksen. Laiwan isäntä on Timen Bros, se Biskopsstreet, Lontoo. (Uusi Suometar 25.10.1896 no 249)
Perämeri. 500 vuotta meritietä pohjoiseen. Suomen Majakkaseura rt, Livonia Print 2022, s. 159