Maaliskuun alussa 1922 jäänmurtaja Wäinämöinen siirtyi Hankoon, jonka edustalla jäätilanne jatkui vaikeana. Maaliskuun 22. päivänä Wäinämöinen avusti kolmen laivan saattuetta Bengtskärin kaakkoispuolella. Tuulta oli ainoastaan pari boforia, mutta merivirran aiheuttama jäänpuristus oli voimakas. Heikoin avustettavista aluksista oli saksalainen hl Germa, joka oli matkalla Bremenistä Tallinnaan. Kapteeni Eklund oli määrännyt sen jonon kärkeen heti murtajan perään, koska sitä jouduttiin vähän väliä leikkaamaan irti. Vähän vaille klo 11, juuri kun Wäinämöinen oli irroittamassa puristuksesta saattueen hännillä ollutta saksalaista Dortmundia, alkoi Germa huudattaa sireenillä hätämerkkiä. Jäät olivat repäisseet sen kyljen auki ja koko alus oli täyttymässä vedellä. Wäinämöinen kääntyi ja lähti puskemaan takaisin kohti saattueen alkupäätä. German väki oli haalannut jäälle valmiiksi aluksen keulaan kiinnitetyn hinauskaapelin. Sen jälkeen kaikki poistuivat kiireen vilkkaan laivasta siepattuaan mukaansa jonkin verran henkilökohtaista omaisuuttaan. Sitten he marssivat kapsäkkejään raahaten kohti saattueen keskimmäistä laivaa Hennyä, johon heidät poimittiin. Wäinämöisellä oli pelastuspumppu lämmitetty valmiiksi. Syöksyjä tehden ja peruuttamalla se yritti päästä German viereen. Laivaa piirittävät leveät ja syvät jääahtaumat tekivät kuitenkin avustusyritykset mahdottomiksi. Germa oli vajonnut jäihin jo reelinkejä myöten ennen kuin jäälle raahattuja pelastus ehdittiin yhdistää. Hinauskaapelia oli enää turha kiinnittää. Puolen tunnin kuluttua Germa upposi 27 sylen syvyyteen noin kahdeksan meripeninkulmaa Hankoniemestä etelään. (Seppo Laurell, Höyrymurtajien aika, merenkulkuhallitus 1992).
Kategoriat