RAHTILAIVA WISCHHAFENIN TALVINEN HAAKSIRIKKO
Hampurilaisen Heinrich von Bergen varustamon omistama 500 brt:n moottorilaiva Wischhafen oli matkalla Lyypekistä Mäntyluotoon 700 tonnin glaubersuolalastissa. Laiva oli vuonna 1958 rakennettu 64 metrinen rahtilaiva, jossa kansirakennus sijaitsi tyypilliseen tapaan laivan perässä. Miehistöä merikapteeni Hans von Allwördenin lisäksi oli kahdeksan henkeä.
Alus kynti merta Rauman ulkopuolella kovassa ja jäätävässä pohjoistuulessa tammikuun 7. päivän aamuna vuonna 1960. Kello yhdeksän aikaan havaittiin, että aluksen käynti oli muuttunut. Laiva kynti vastatuuleen selvästi keulapainoisena. Komentosillalla arveltiin että jäätä olisi muodostunut keulan rakenteisiin. Muutama mies lähetettiin tutkimaan asiaa. Jonkin ajan kuluttua he palasivat hätääntyneinä ja ilmoittivat havainneensa keulassa vuodon.
Laivan vauhtia hidastettiin ja keulaosastojen tyhjennyspumput laitettiin välittömästi päälle, mutta hyvin pian havaittiin, että vedenpinta nousi pumppauksesta huolimatta. Kello 11 tilanne alkoi vaikuttaa uhkaavalta. Vuoto oli niin suuri, että keula painui yhä syvemmälle. Kapteeni lähetti hätäsanoman, jonka ruotsalainen Hernösandin radioasema vastaanotti kello 11.43
”Saksalainen alus Wischhafen, sijaintipaikka 61 astetta 10 minuuttia pohjoista leveyttä, 20 astetta 30 minuuttia itäistä pituutta, pyytää kiireellistä apua. Alus saanut voimakkaan vuodon. Noin puolen tunnin kuluttua miehistön on siirryttävä pelastusveneeseen.
Wischhafen oli tällöin noin 24 mailia Raumalta länteen. Tuo viesti välitettiin välittömästi Saaristomeren merivartiostolle, jossa ryhdyttiin heti selvittämään pelastusalusten lähettämistä paikalle. Uudestakaupungista ei voitu lähteä apuun saariston vaikean jäätilanteen takia, joten apuun hälytettiin Reposaaren pelastusasema. Raumalta tuli tieto, että sielläkin oli myös vaikea jäätilanne. Reposaaren aseman päällikkö, merikapteeni Piipari, päätti että puurakenteinen pelastusalus Reposaari oli sopimaton tähän tehtävään ja hän lähti miehineen Mäntyluotoon jossa oli valmiina satamahinaaja Porin Karhu ja kapteeni Pentti Jämsä miehistöineen. Kello 13.15 lähti hinaaja kohti onnettomuuspaikkaa. Tuuli oli pohjoiskoillisesta 12 m/s.
Samoihin aikoihin lähetettiin myös Satakunnan Lennoston hävittäjä onnettomuuspaikalle tekemään havaintoja, mutta haaksirikkoutuneesta laivasta ei enää näkynyt jälkeäkään. Wischhafen oli painunut mitä ilmeisimmin meren syvyyksiin. Lentokoneen havaintotiedot välitettiin heti Porin Karhuun. Hinaajan miehistön valtasi syvä huoli Wischhafenin miehistön kohtalosta. Jokainen toivoi heidän ehtineen pelastusveneisiin ajoissa. Kaiken lisäksi pakkasta oli -4 astetta ja tuulen vaikutus voimisti sitä entisestään. Haaksirikkoutuneella miehistöllä ei olisi todennäköisesti montakaan tuntia aikaa ennen kuin kylmyys ja jäätävä tuuli tekisi tehtävänsä. Porin Karhun savupiipusta tuprusi sankka savu aluksen kulkiessa suurimmalla mahdollisella vauhdilla kohti etelää.
Kello 16:sta aikaan hinaaja lähestyi myötäaallokossa uppoamispaikkaa hämärtyvässä illassa. Kaikki liikenevät miehet tähystivät mahdollisia merkkejä pelastusveneestä. Yht’äkkiä he havaitsivat edessään valonvälähdyksiä, hätämerkkejä, ja näkivät pelastusveneen hahmon. Helpotuksen tunne valtasi miehet. Porin Karhu lähestyi varovasti venettä. Hinaajasta laskettiin öljyä mereen aallokon tyynnyttämiseksi ja laiva käännettiin pelastusveneen viereen. Köysi lennähti veneeseen jossa ahnaat kädet tarttuivat siihen ja köysi kiinnitettiin veneen keulassa olevaan lenkkiin. Merkin saatuaan hinaajan miehet vetivät pelastusveneen hinaajan vierelle.
Osittain veden täyttämässä pelastusveneessä oli yhdeksän läpimärkää miestä. Osalla heistä ei ollut yllään kuin sisävaatteet ja hätäisesti päällekaapattu takki. Heidät siirrettiin ripeästi hinaajan kannelle ja edelleen sisätiloihin. Haaksirikkoutuneen laivan päällikkö kertoi kaikkien tulleen pelastetuiksi. Sen jälkeen vene otettiin hinaukseen ja Porin Karhu kääntyi kohti pohjoista ja Mäntyluotoa. Saksalaiset kertoivat paluumatkan aikana aluksensa viimeisistä hetkistä:
Vuotokohtaa ei yrityksistä huolimatta saatu selville, muuta kuin se oli keulassa. Vettä tuli keulaan niin runsaasti, että pumppujen teho ei kyennyt laskemaan vedenpintaa. Keula vajosi yhä syvemmälle aaltoihin. Pian tilanne muodostui niin vakavaksi että kapteeni määräsi laivan jätettäväksi. Miehet siirtyivät pelastusveneeseen. Se tapahtui viimetipassa, sillä kaksi minuuttia myöhemmin Wischhafen vaipui keula edellä meren syövereihin.
Pelastusveneeseen siirtyneet miehet eivät ehtineet ottaa mukaan juuri mitään vaatteita ja tavaroitaan. Konemestarilla oli yllään ainoastaan ohuet sisävaatteet. He joutuivat olemaan meren armoilla jäätävässä tuulessa yli neljän tunnin ajan ennenkuin näkivät hinaajan lähestyvän pohjoisesta. Silloin he alkoivat antaa hätämerkkejä. Lopulta koettelemus oli ohi ja heidät nostettiin hinaajan kannelle. Konemestarin paljas pää oli jo jään peitossa. Pelastus hänen kohdaltaan tapahtui viime tipassa.
Paluumatka Mäntyluotoon oli hidas ja vaivalloinen. Tuuli oli suoraan vastainen ja oli yltynyt entisestään. Porin Karhun kapteeni Jämsä ajatti hinaaja hiljaisella vauhdilla, jotta keulakannelle tulisi mahdollisimman vähän vettä. Pakkanen oli kiristynyt -14 asteeseen ja kannelle pärskyvä vesi jäätyi heti kiinni rakenteisiin. Hitaasti mutta varmasti hinaaja lähestyi Mäntyluotoa. Muutama maili ennen satamaa kohdattiin ohutta kiintojäätä ja kello 22:40 hinaaja lopulta saapui satamaan ja kiinnittyi laituriin. Wischhafenin pelastusvene oli edelleen hinausköyden päässä, mutta oli jossain vaiheessa kaatunut ja makasi sohjoisen jään seassa köli ylöspäin kelluen.
Laiturilla oli joukko lehtimiehiä ja valokuvaajia odottamassa pelastettuja. Salamavalot välkehtivät yön pimeydessä saksalaisten laskeutuessa lankonkia pitkin maankamaralle huopiin kääriytyneinä. Miehet nousivat laiturilla oleviin autoihin joilla heidät vietiin Mäntyluodon hotelliin. Siellä he saivat lisää tarpeellisia vaatteita ja ravintolan puolella odotti täpötäysi ruokapöytä nälkäisiä haaksirikkoutuneita. Koettelemukset olivat vihdoinkin ohi.
13.10.2000 Seppo Salonen
Hylky www.wrecksite.eu sivustolla
Neljä laivaa merihädässä Suomen rannikolla. Alus upposi Rauman lähellä – kolme muuta ajoi karille. Helsingin Sanomat 8.1.1960