Venäläisten jouduttua luopumaan elokuussa -41 Tallinnasta joutui Hangon tukikohta eristyksiin eikä sillä enää ollut merkitystä Suomenlahden suun sulkemisessa. Hangon tukikohtaa ei katsottu enää pystyttävän huoltamaan ja toisaalta Leningradin taisteluihin piti saada kaikki irrotettavissa olevat miehet. Tajuttiin myös, että meren jäädyttyä tukikohdan puolustaminen olisi entistä vaikeampaa. 25.10.1941 annettiin ohje tukikohdan evakuoinnista ja varsinainen evakuointi pääsi alkamaan 2.11. Kuun loppuun mennessä yhdeksän saattuetta oli kuljettanut suurin tappioin noin 15.000 miestä ja runsaasti materiaali pois Hangosta. Niemelle jäi vielä 12.000 miestä, jotka oli tarkoitus evakuoida yhdellä kertaa.
Ensimmäiset neljän suuria tappioita kärsineiden saattueiden jälkeen seuraavat evakuoinnit päätettiin suorittaa hitaammilla ja vähemmän arvokkailla aluksilla. Tämä ratkaisu johtui nopeiden raivaajien ja lastitilan puutteesta. Seuraavaan matkaan lähteneeseen pieneen saattueeseen kuuluivat verkonlaskija Azimut, tykkivene Virsaitis sekä raivaajat T 35, T 42, T 54 ja T 58. Marraskuun 19-20 päivänä ne puskivat lumimyrskyssä ja korkeassa aallokossa pohjoisempaa rannikon tuntumassa kulkevaa väylää Hankoon saakka tällä kertaa ilman vahinkoja.
Paluumatkalle 21.11 matkaan liittyi myös Vahuri-niminen alus. Matka samaa turvallisemman tutuista pohjoista väylää pitkin alkoi heti vaikeuksilla. Aluksi nousi ankara myrsky, jolloin lähes kaikki 2 051 matkaan lähtenyttä kärsivät merisairaudesta. Ylitsepyyhkivät aallot kastelivat 520 tonnia elintarvikkeita. Azimuthin matka katkesi yön aikana ajomiinaan ja se upposi mukanaan Hangosta otetut 288 matkustajaa. Sama kohtalo tuli T 35 ja siinä olleiden 290 rintamasotilaan osalle Pellingin edustalla. Ankara merenkäynti oli tehnyt kaikki pelastusyritykset hyytävässä marraskuun yössä toivottomiksi. Menzhinskyn turmassa NL menetti 290 henkeä.
Per-Olof Ekman, Meririntama – Merisotatoimet pohjoisella Itämeren alueella 1941-44. Porvoo 1981, s. 141-142
Hangon motti, Ischchenko-Linnakko-Silvast-Silvonen, Hanko maailmankartalle ry 2017, s. 115
Hanko toisessa maailmansodassa, toim. Antero Uitto ja Carl-Fredrik Guest, Maanpuolustuskorkeakoulu 2011, s. 209