Parkkilaiwa Ewelinan haaksirikosta on u. S:lle kertonut eräs sen miehistöön kuuluwista seuraavaa: Lähdettiin Wiipurista täydellä puutaralastilla, mikä piti wiedä Kööpenhaminaan. Kolmatta wiikkoa sai laiwa silloisten myrskyjen käsissä taistella Itämerellä, ennenkuin se marrask. 4 p;nä pääsi Bornholmln tienollle. Samana päiwänä raiwosi hurja pohjatuuli ja klo 4 aikaan aamulla oli se kowimmillaan. Laiwa kulki laitatuuleen ja oli sillä ainoastaan fokka- ja märssypurjeet. Kun laiwassa oli ylen paljon kansilastia, rupesi se myrskyn käsissä kowasti kallistelemaan ja lasti vähitellen siirtyi toiselle puolelle. Tuli kowa tuulenpuuska, mikä laiwaa yhä enemmän kallisti ja wähitellen alkoi laiwan toinen siwu painua enemmän ja enemmän weden alle. Mastot katkesiwat ja kaikki kannella olevat tarwekalut, kuten weneet, vesitynnörit y.m. wieriwät mereen. Laiwa kääntyi kyljelleen ja miehistön tila näytti arweluttawaltal, kun ei ollut weneitäkään, joihin olisi woinut turwautua. He kapuswat laiwan toiselle kylelle ja pystytteliwät siinä kiinni, mikä silloisessa myrskyssä ei olluut mitenkään helppoa. Laiwan kallistuessa oli kansilasti huuhtoutunut mereen ja nyt nousi laiwa taas entiseen asemaansa ja miehistö woi taas etsiä suojaa siinä. Heidän asemansa oli mitä kamalin. Laiwassa ei ollut ainoatakaan purjetta, jota olisi woinut käyttää, mastot poikki, weneet poissa ja ärjynä pohjoismyrsky heitteli laiwaa luin lastua. Saman päivän iltapäivällä tuli näkyviin kumminkin tanskalainen höyrylaiva Swarland, joka pelasti laivan miehistön. Myöskin Evelinaa koetti se pelastaa. vaan ei myrskyn tähden onnistunut. Swarland toi miehistön Libauhin. josta se rautateitse tuli Rääveliin, mistä sitte Aavasaksalla saapui Helsinkiin. Ewelinasta ei voitu pelastaa mitään. (Aura 21.11.1896 no 132)
Kategoriat